On toukokoinen tiistaiaamu. Olen k\u00e4velem\u00e4ss\u00e4 kohti Puijon Sairaalaa, toista KYSin p\u00e4\u00e4rakennuksista, kun vastaani k\u00e4velee Ulla, yksi uusimmista ty\u00f6ntekij\u00f6ist\u00e4mme. H\u00e4n tervehtii minua hymyillen ja kertoo olevansa juuri l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 Joensuuhun. Ulla on kev\u00e4\u00e4n aikana kierrellytkin melko tihe\u00e4\u00e4n Pohjois-Savon maakunnissa sek\u00e4 muualla Savossa ja It\u00e4-Suomessa kertomassa biopankkimme toiminnasta.<\/p>\n
Saapuessani laboratorioomme kuulen nesteenk\u00e4sittelyrobottimme jo olevan t\u00e4ydess\u00e4 toiminnassaan. Miia on tekem\u00e4ss\u00e4 DNA-eristyst\u00e4. Yhden aamup\u00e4iv\u00e4n aikana saamme eristetty\u00e4 DNA-n\u00e4ytteet l\u00e4hes 100:lta biopankkiluovuttajalta. Eristyksen j\u00e4lkeen n\u00e4ytteiden puhtaus ja pitoisuus mitataan jatkok\u00e4sittely\u00e4 varten. Oma aamup\u00e4iv\u00e4ni meneekin t\u00e4n\u00e4\u00e4n edellisten DNA-n\u00e4ytteiden mittaukseen. Siirryn siis toiseen laboratoriotilaamme, jonka olemme nimenneet \u201dsivulabraksi\u201d.<\/p>\n
Sivulabrassa omat ty\u00f6ns\u00e4 ovat aloittamassa my\u00f6s Pauliina ja uusi kes\u00e4ty\u00f6ntekij\u00e4mme, Simo. Pauliina on juuri l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 hakemaan n\u00e4ytteit\u00e4 ja tyhjent\u00e4m\u00e4\u00e4n kolmea biopankkisuostumusten palauttamiseen tarkoitettua postilaatikkoa Kaari-, S\u00e4de- ja Puijon sairaalan auloista. T\u00e4ytetyn suostumuslomakkeen voi palauttaa milloin tahansa n\u00e4ihin postilaatikoihin asioidessaan KYSill\u00e4.<\/p>\n
DNA-mittausten j\u00e4lkeen siirryn p\u00e4\u00e4laboratoriomme toimiston puolelle. Tallennettuani \u00e4sken saamani tulokset, avaan p\u00e4ivitett\u00e4v\u00e4n\u00e4 olevan ty\u00f6ohjeen, jonka ty\u00f6st\u00e4miseen seuraavaksi siirryn. Olemme jakaneet laboratoriotoimintomme ty\u00f6pisteisiin, ja n\u00e4ille jokaiselle on nimetty oma vastuuhenkil\u00f6. Oma vastuualueeni on DNA-eristys, jonka parissa olenkin saanut nyt ty\u00f6skennell\u00e4 yli puolitoista vuotta.<\/p>\n
Ovi avautuu takanani. Ella saapuu skannerilta. Skannaus on yksi ty\u00f6pisteist\u00e4mme, jossa skannaamme kudosleikelaseja digitaaliseen muotoon. T\u00e4m\u00e4 nopeuttaa ja helpottaa monen tutkijan ty\u00f6t\u00e4, kun leikkeit\u00e4 ei tarvitse tarkastella en\u00e4\u00e4 ainoastaan perinteisell\u00e4 mikroskoopilla. Kello l\u00e4henee puolta kahtatoista, nyt voisi olla lounastauon aika.<\/p>\n
Robottikin saa hetken lepotauon DNA-eristysten j\u00e4lkeen, kunnes Marjo aloittaa sill\u00e4 verin\u00e4ytteiden k\u00e4sittelyn. Niiden parissa robottimme viett\u00e4\u00e4kin jokaisen arki-iltap\u00e4iv\u00e4n. Verin\u00e4yte, eli kaksi n. 9 ml putkea, on p\u00e4\u00e4asiallinen biopankkin\u00e4yte, joka pyrit\u00e4\u00e4n saamaan jokaiselta biopankkiluovuttajalta muiden n\u00e4ytteenottojen yhteydess\u00e4. Robotti jakaa n\u00e4ist\u00e4 kahdesta putkesta kokoverta, plasmaa, seerumia ja valkosolunapin (joista my\u00f6hemmin tehd\u00e4\u00e4n DNA-eristys) pienempiin putkiin, jotka pakastetaan ja siirret\u00e4\u00e4n lopulta nestetyppis\u00e4ili\u00f6\u00f6n. L\u00e4mp\u00f6tila n\u00e4iss\u00e4 s\u00e4ili\u00f6ss\u00e4 on n. -185 \u00b0C, ei kannata siis unohtaa sopivia suojavarusteita!<\/p>\n
T\u00e4n\u00e4\u00e4n verin\u00e4ytteiden lis\u00e4ksi tuli my\u00f6s pari nestebiopsian\u00e4ytett\u00e4. Iltap\u00e4iv\u00e4n hoidan nelj\u00e4tt\u00e4 ty\u00f6pistett\u00e4mme, johon kuuluu my\u00f6s n\u00e4iden nestebiopsia-plasman\u00e4ytteiden k\u00e4sittely. K\u00e4sittelemme nestebiopsiat k\u00e4sin, joten aivan kaikkea pipetointity\u00f6t\u00e4 robotti ei ole viel\u00e4 korvannut. On kahvitauon aika. Kahvihuoneemme alkaa k\u00e4yd\u00e4 jo pieneksi henkil\u00f6m\u00e4\u00e4r\u00e4n kasvaessa, mutta yhteiset kahvihetket tuovat monesti piristyst\u00e4 ty\u00f6kiireiden keskelle. Ensi vuonna p\u00e4\u00e4semme aivan uusiin tiloihin, joissa tilaakin on sitten enemm\u00e4n. Loppup\u00e4iv\u00e4n k\u00e4yt\u00e4n s\u00e4hk\u00f6postien lukemiseen ja biopankkisuostumusten kirjaamiseen, joita meille saapuu postilaatikoiden lis\u00e4ksi postissa pitkin p\u00e4iv\u00e4\u00e4. L\u00e4htiess\u00e4ni kotiin hieman nelj\u00e4n j\u00e4lkeen, labraan j\u00e4\u00e4 viel\u00e4 Marjo tekem\u00e4\u00e4n viimeisetkin verin\u00e4ytteen valmiiksi. Illaksi ja y\u00f6ksi laboratoriomme hiljenee ja j\u00e4\u00e4 odottamaan seuraavan p\u00e4iv\u00e4n askareita.<\/p>\n
Teksti: Aino-Kaisa Piironen, kuva: Sami Koskelainen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
On toukokoinen tiistaiaamu. Olen k\u00e4velem\u00e4ss\u00e4 kohti Puijon Sairaalaa, toista KYSin p\u00e4\u00e4rakennuksista, kun vastaani k\u00e4velee Ulla, yksi uusimmista ty\u00f6ntekij\u00f6ist\u00e4mme. H\u00e4n tervehtii…<\/p>\n","protected":false},"author":157,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-1187","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized-fi"],"acf":[],"yoast_head":"\n