[vc_row][vc_column width=”2/3″][vc_column_text]
Miksi osa oppilaista tarttuu matematiikan tunneilla uusiin haasteisiin innokkaasti ja pystyy ylläpitämään opiskelumotivaatiotaan muita paremmin? Miksi osa oppilaista taas luovuttaa helposti vaikeampien tehtävien äärellä ja kokee, ettei heillä ole matikkapäätä? Matemaattiset minäpystyvyyskäsitykset vaikuttavat vahvasti siihen, miten pitkäjänteisesti alakoululaiset opiskelevat matematiikkaa ja millaisia oppimistuloksia he matematiikassa saavuttavat. Lisäksi nämä käsitykset ohjaavat myöhemmin nuorten suuntautumista matemaattis-luonnontieteellisten alojen ja teknologia-alan jatkokokoulutukseen ja ammatteihin.
Tässä hankkeessa keskitytään lisäämään erityisesti alakoulun opettajien tietoa matemaattisesta minäpystyvyydestä ja erilaisten minäpystyvyyskäsitysten vaikutuksista opiskeluun ja jatkokoulutus- ja ammatinvalintaan.
Hankkeessa on kehitetty toimintamalli soveltaen tutkimustuloksia, joiden perusteella järjestelmällisellä oppimistavoitteiden asettelulla voidaan tukea oppilaiden matemaattisten minäpystyvyyskäsityksen kehittymistä. Toimintamallissa alakoulun oppilaat asettavat lyhyille aikaväleille tuntityöskentelyä ja matematiikan sisältöjen oppimista koskevia tavoitteita, joiden saavuttamista arvioidaan sovittuna ajankohtana. Mikäli tavoitteiden saavuttamisessa ei olla onnistuttu, pohditaan minkälaisista tekijöistä tämä johtuu. Onko esimerkiksi oppitunneilla on ollut häiriötekijöitä, olisiko omassa työskentelyssä tai toiminnassa parantamisen varaa, miten työskentelyä tai toimintaa voisi tukea jatkossa?
Hankkeessa kehitettyyn toimintamalliin kuuluu lisäksi opettajan pedagogiset strategiat, joilla tuetaan oppilaiden matemaattisten minäpystyvyyskäsitysten kehittymistä ja kohennetaan matematiikkaan kohdistuvia asenteita.
Ohjeet ja materiaalit toimintamallin toteuttamiseksi löydät sivupalkissa olevien linkkien kautta.[/vc_column_text][/vc_column][vc_column width=”1/3″][vc_wp_custommenu nav_menu=”83″][/vc_column][/vc_row]